Korkeakoululähtöisten, alkavien yritysten on vaikea löytää rahoitusta tuotteidensa tai palveluidensa kehittämiseen. Tämä on valitettava tosiasia. Metropoliassa Turbiini-kampushautomon käyneet tiimit voivat hakea varhaisen vaiheen kehittämiseen, esimerkiksi alustaviin markkina- ja kilpailuselvityksiin Nanobuusti-tukea (1). Mutta kun lähdetään liikkeelle ja mennään korkeakoulun ulkopuolelle, haasteet kasvavat. Julkiset rahoitusinstrumentit eivät aina sovellu tuotteen ja liiketoiminnan varhaisempien kehitysvaiheiden tukemiseen. Usein rahoituksen ehtona on, että taloudellinen kannattavuus on jollakin tavalla todennettu ja että kehitelmän ympärillä on kasvupotentiaalia tai jo olemassa olevaa yritystoimintaa. Sitä taas voi olla vain, jos tuote on kunnossa.
Tässä blogikirjoituksessa en esittele oikotietä löytää rahoitusta, mutta tarkastelen, mitä ainakin kannattaa tehdä, jotta rahoittajalle olisi helpompi kommunikoida mistä oikeastaan on kyse.
Keskeneräisyys paistaa aina läpi
On helppo olettaa, että viimeistelemätön, mutta jo toimiva tuote- tai palveluidea on sellaisenaan hyvä. Kehittäjät uskovat konseptiinsa – ja niin pitääkin. Mutta keskeneräisyyttä tai vasta hahmotelman asteella olemista sekään ei selitä. Ehkäpä ajatellaan, että kun oikein lennokkaasti asia esitetään, rahoittaja ei huomaa, että jokin kriittinen paikka on vielä miettimättä. Ja yhtä usein sitten petytään, kun ei kyetä selittämään, miksi kyseinen yksityiskohta ei toimi.
Omiin ideoihin ja hartaudella rakennettuihin tuotteisiin on helppo ihastua. Tosiasioiden vältteleminen ei ole viisauden alku.
On kiusallista keskustella sellaisen kehittäjätiimin kanssa, joka tietää, ettei tuote ole valmis, muttei myönnä, vaan uskottelee itselleen ja muille, että se on.
Tuotteen pitää olla kaikin puolin kunnossa, ennen kuin lähdetään hankkimaan rahoitusta, jotta kaikkiin esitettyihin kysymyksiin voidaan vastata.
Rahoittajat ja sijoittajat pitävät itseisarvona, että tuotteen tai palvelun ympärille on jo olemassa liiketoimintaa, tai ainakin selkeä polku sitä kohti. Niiden avulla asian uskottavuus, potentiaali ja riskien hallinta on hahmotettavissa. Tällaiseen pöytään ei voi mennä keskeneräisen vekottimen kanssa, koska jonossa luultavasti on jo odottamassa tiimi, jolla tuotteen ominaisuudet on huolellisesti hiottu. Ja jonka ansiosta heillä voi olla myös liiketoimintaa.
Varhaiset versiot auttavat ymmärtämään mikä on tärkeää
Kehitystyötä tekevän tiimin on erotettava eri työvaiheet toisistaan. Ideointi, luonnostelu ja prototyyppien rakentaminen ja toisaalta – varsinainen kehitystyö. Olipa uusi asia, jonka ympärille halutaan liiketoiminnan kehkeytyvän, mitä tahansa, sitä pitää ensin prototypoida (2). On rakennettava varhaisia versioita, joilla tutkitaan, mitä kaikkea kehitettävän asian tulee pitää sisällään, ja toisaalta, kannattaako kyseinen asia ylipäänsä rakentaa.
Aivan liian usein nimittäin ajatellaan, että prototyyppi on lopullisen tuotteen hieman keskeneräinen versio
Ennen kuin tuotteen ensimmäiseen versioon päästään, on täytynyt rakentaa useita erilaisia versioita, joilla on testattu, kannattaako asiasta ylipäänsä toteuttaa todellinen esittelyversio. Tai kokeillaanko jotakin muuta. Kun tämä vaihe on tehty, ja mahdolliset toiminnallisuudet ja muut yksityiskohdat on pohdittu, voidaan jo testata, miten asia voisi tuottaa liiketoimintaa. Ja vasta siitä vaiheesta rakennettu malli esitellään, pitchataan, rahoitusta haettaessa.(3)
Rohkeasti ulos kokeilemaan ja tietoa keräämään
Loputon hinkkaaminen ei ole järkevää. On hedelmätöntä, koetella onneaan esittelemällä keskeneräistä työtä ajatuksella, että kyllä joku ostaa tämän jatkokehitettäväksi. Yhtä hedelmätöntä on käyttää määräämättömästi aikaa työpajassa tai laboratoriossa kunnes – kuvainnollisesti – ovet avataan fanfaarien soidessa ja keskellä jalustalla kimaltelee valonheittimien paisteessa tuote, joka voittaa kaikki kilpailijat nerokkuudellaan. Tällainen kuvasto kuuluu muutaman jättiyrityksen maineen- ja brändinhallintaan, mutta hyvin harvoin tosielämään. Mieluummin vaiheistetaan toimintaa. Mennään työpajasta ulos. Pohditaan, tehdään taustatyötä, kehitetään, testataan, hankitaan väliversioilla näkemyksiä ja tietoa ja sitten taas palataan, hiomaan tuotetta saatujen tietojen perusteella.
Kun asiat tehdään huolellisesti alusta alkaen ja ymmärretään kehitystyön luonteenomainen vaiheellisuus, ollaan valmiimman tuotteen äärellä. Ja tukevammalla pohjalla, kun on aika lähestyä rahoittajatahoja.
Kirjoittaja
Juha Järvinen työskentelee innovaatioasiantuntijana Metropolian TKI-palveluissa. Hän on koulutukseltaan taiteen tohtori ja teollinen muotoilija. Uusien innovatiivisten ratkaisujen, oivallusten ja toimintamallien löytäminen ja edistäminen innostavat häntä. Paremman tulevaisuuden kehittämiseen tähyävän päivätyön vastapainona hän harrastaa menneisyyteen liittyviä asioita, kuten sukututkimusta, keräilyä ja vanhoja autoja.
Lue lisää
- Nanobuusti-mikrorahoituksesta Turbiini-yrityshautomon sivuilta
- Prototypoinnista:
- Pitchaamisesta: Tikissä-blogi: Pitching like your idea’s life depends on it
Ei kommentteja